Säätiön tausta ja tarkoitus

Pro Humanitate Säätiön syntysanat lausuttiin syyskuun 12. päivänä 1941 kun Juho Kuosmanen, V. Granberg ja Urpo Ekman pyysivät oikeusministeriöltä lupaa

”Helmikuun 14. päivän säätiön” perustamiseen. Lupa saatiin 29.9.1941.

Säätiön tarkoituksena oli “antaa avustusta sellaisten Suomen kansalaisten lapsille, joiden isä tai muu pääasiallinen huoltaja oli kuollut, etupäässä ns. sotaorvoille sekä harjoittaa muuta siihen verrattavaa avustustoimintaa”.

Sota, jota Suomea säätiön perustamisvaiheessa runteli, on jäänyt taakse. Hätä ja puute sen sijaan eivät. Säätiö toteuttaa edelleen saamaansa tehtävää – aikaansa seuraten, mutta alkuperäisen hengen säilyttäen.

Sääntöjensä mukaan säätiön tarkoituksena on avustaa ja tukea:

• lapsia ja nuoria, joiden huoltaja on kuollut tai joutunut ahdinkoon
• ahdingossa olevia, sotaveteraaneja, invalideja, vammaisia, vaikeita tai parantumattomia tauteja sairastavia ja aistien vioista tai vanhuuden ongelmista kärsiviä
• tutkimustyötä, joka kohdistuu edellisessä kohdassa mainituilla henkilöillä esiintyvien ongelmien poistamiseen tai sairauksien, vikojen ja vammojen hoitoon
• yhdistyksiä, järjestöjä tai säätiöitä, jotka toteuttavat samaa tarkoitusta kuin tämä säätiö

Painopiste on kahdessa ensimmäisessä kohdassa. Säätiö pyrkii tuellaan vaikuttavuuteen usein yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Varoja toimintaansa Pro Humanitate Säätiö kerää lahjoituksilla, testamenttilahjoituksilla ja sijoitustoiminnalla. Säätiö on rekisteröity ja Patentti- ja rekisterihallitus valvoo sen toimintaa.